Ihana päivä, siis oikeasti NAM.

Aluksi oli aamulla kauhean kova sademyrsky, joten päästiin äiskän kyydillä kouluun. Meija juoksi.

Sitten meillä oli ensimmäinen draamaesitys kl.9 ja jänskätti aivan pirusti. Muttei onneksi sählätty paljoakaan. Toinen esitys, joka siis oli kl.10, olikin sitten katastrofi. Sanna kuvasi videokameralla, ja sehän häiritsi minua aivan äärettömästi kun näin sen punaisen valopisteen kokoajan. Meni sitten kieli solmuun ja sanat sekaisin. Kaikki tietenkin videolle. Mutta ei se mitään, en sentään kuollut. Ja ihan hyvin se LOPPUJENLOPUKSI meni. Jarnolle naurettiin paljon. Ja Henrille ja Sinille. Ja Varis-Nialle. Kivaa oli hei<3

Koulu loppui ja lähdettiin kävelemään ja minun ihanarakas poikaystäväni nimesi minut saatanan huoraksi. Että niin. Ja anteeksipyyntö ei tullut minulle asti.
Joka tapauksessa päiväni onneksi ainakin osittain pelastui, kiitos Meijan. Koko päivä on ollut yhtä nauruterapiaa ja parisuhdeväkivaltasateenvarjoa. xP Joten kiitos Meijarakas tositosi paljon<3
Me riehuttiin tosi paljon. Meija kaatoi kaapitkin miun päälle, ja minä vain nauroin kippurassa. Ja sitten pudotin Meijan kännykän. (Meija siis oli pudottanut sen n.1000000krt aiemmin ja päätti jatkossa olla tiputtamatta sitä. Joten oli siis minun vuoroni.)

Sitten keskusteltiin myös tosi paljon siitä kuinka tyhmiä pojat on ja kun ne ei ajattele yhtään vaan tekee tyhmyyksiään ja pettää lupauksiaan. Joten kaikki pojat; PYSYKÄÄ TYHMYMÄTTÖMINÄ! Niin saatatte joskus ehkä tuurilla joltakulta jotakin pientä saadakkin.

Kiitos mikäli jaksoit lukea tästä hyvinhyvin sekavasta päivästäni. Yö onkin asia erikseen, joka myöskin kuluu (valtettavasti) Meijan kanssa. Kaikki kamat, kuten vaihtovaatteet, meikit, hiusjutut, piilarijutut ja tietysti nalle jäi kotiin. Voivoi. :(