Lauantait tökkii. Ainakin tämä lauantai.

Heräsin aamulla Meijalta, väsytti pirusti ja silmiin sattui, eikä puhelin ollut tietenkään soinut. Odottelin tunnin kuunnellen Meijan siskon laittautumista koulupäivää varten, ja kun hän oli ystävineen lähtenyt, oli Meijakin jo pystyssä. Menimme koneelle, ja datailimme muutaman tunnin. Sitten menin suihkuun, ja aloitin meikkaamisen.
Yllätys yllätys, koska olin jäänyt Meijalle yöksi kovan tuulen ja sateen takia, niin eihän minulla ollut mitään tavaroitakaan mukana! JOten meikit jotka olivat laukussani, olivat puuteri, kajali, ripsiväri ja kulmäkynä. Ainiin, valkoinen kajali oli myös mukana! Siinä sitten väsersin pikameikin. Silmiin sattui pirusti, sillä piilarit olivat olleet yön VEDESSÄ, ja niiden silmiin laittaminen oli kivuliasta. Ja nehän töksähtivät niille sijoilleen, eivätkä liikkuneet ollenkaan. Kiitos Joel.
Lainasin Meijalta geeliä, ja sitten olinkin jo valmis. Ja kappas, olinkin jo valmis.

Puoli yksi tuli tieto, että puolen tunnin päästä pitäisi olla kilometrin pääsä, jotta voisi riidellä Joelin kanssa. Joten sinne siis.
Riideltiin aikamme, sovittiin, ja haettiin meiltä leffa. Sitten Joelille katsomaan leffaa ja meikkaamaan Lilli halloween-bileitää varten. Joel lähti treeneihin, ja Lilli ilmoittikin ettei mene niihin bileisiin, joten meikkaus olisi turha. Kävelin siis kotiin.

Unohdin soittaa Meijalle.
Istuin loppuillan kotona ja datasin.
Söin 'bout miljoona kotitekoista karjalanpiirakkaa.

Mua paleltaa. Mua pelottaa. Tekis mieli purskahtaa itkuun, nukahtaa kyyneliin ja nukkua elämäni ohi.